Ötököitä ja muutakin mukavaa

Olemme saaneet pienen pieniä vieraita. Emme ole toivottaneet tervetulleiksi näitä mustia, noin millimetrin pituisia, lentäviä tai hypähteleviä otuksia. Sen sijaan olen sumutellut niiden päälle myrkkyä ja olen ahkerasti litistellyt niitä aina tavatessani, en kylläkään rakkaudesta. Yleensä nämä vierailijat viihtyvät jalkaterien päällä, eikä niitä juurikaan huomaa. Ne ovat taitavia jättämään jälkiä käynnistään, sellaisia punaisia, erittäin kutiavia pieniä pahkuroita, vieri viereen aseteltuna. Minun jalkaterät näyttävät siltä, kuin niihin olisi iskenyt tuhkarokko. Ja voin vakuuttaa, että ne kutiavat oikein tosissaan, etenkin yöaikaan. Ja, olen käyttänyt kortisonirasvaa, joka on täysin tehotonta tähän vaivaan.

Menin sitten paikalliseen apteekkiin hakemaan antihistamiinia, joka voisi auttaa kutinaan ja samalla helpottaa yöunta. Olin valmistellut mielessäni ja Googlen kääntäjän avulla, puhetta, jonka seurauksena toivoin saavani setiritziiniksi kutsuttua lääkettä. Suomessa sitä myydään kauppanimellä Zyrtek, esimerkiksi. Rion apteekeissa myydään monenlaista tavaraa, mukaan lukien lääkkeitä, vähän niin kuin Suomessakin. Osa tavaroista, kosmetiikasta ja päänsärkytableteista on saatavilla itsepalveluna hyllystä. Osa taas haetaan erillisen tiskin takaa ilmeisesti farmaseuteilta, tai lääketyöntekijöiltä. Tämä antihistamiini kuului niihin, jota ei löytynyt hyllystä suoraan.

 Ei auttanut muu kuin ottaa harjoiteltu puhe käyttöön. Ei sitä tietenkään työntekijä ymmärtänyt, vaikka kuinka yritin portugaliksi sanoa cetiritsin. Suhauttelin ceetä ja ässää ja piirtelin ilmaan kuvioita, joiden arvelin kuvaavan kyseistä lääkettä. Ystävällinen työntekijä jopa kysyi vieressäni olevalta asiakkaaltakin, että mitähän tuo eukko mahtaa tarkoittaa. Asiakaskin pyöritteli päätään, ei ymmärrä, ei ymmärrä. Tai sitten he vaan arvelivat yhteistuumin, että tuo nainen on hullu. Yritin vielä sitten suhautella ja toistella samaa sanaa, kunnes tämä asiakas sai väläyksen, ja sanoi cetiritsin, lisättynä jollain loppupäätteellä, jota en muistanut Googlen translatorin minulle kertoneen. Viimein, jonkin ihmeen saattelemana, lääketyöntekijäkin ymmärsi, mitä etsin. Hän toi minulle pullollisen haluamaani lääkettä. Siis pullollisen jonkinlaista nestettä, jonka kyljessä luki cetiritsina. Kuvailin tablettia ja pilleriä kaikenlaisilla käsimerkeillä, johon sain vastaukseksi nao, ei ole. Vain nestemäisenä tätä tavaraa löytyy tästä apteekista. No, eihän siinä mitään, maassa maan tavalla on mentävä. Lasten lailla nautiskelin muutamana iltana banaanin makuista Zyrtekin korviketta (pahaa!), ja sain nukuttua kohtalaisen hyvin ilman kutinaa. Pikku punaiset paukamat kyllä pysyvät jaloissa edelleen sitkeästi.

Täällä on muuten työllisyystilanne hoidettu hienosti. Olen seurannut useassa kaupassa tavaran myyntiketjua. Ostaessani pullollisen shampoota minua palveli kolme ihmistä. Ensin valitsin shampoon ihan itse hyllystä. Sitten hyllyjen vieressä seisova henkilö kiikutti tulevan shampooni toiselle henkilölle, joka kirjoitti jonkin lapun shampoosta. Tämän lapun kanssa menin kassalle, jolle maksoin tuotteen, jonka sitten sain omakseni, paketoituna pussiin. Sitä en huomannut, olisiko neljäskin henkilö liittynyt ketjuun, ja pakannut pullon. Aikaahan tämä kaikki vie, kaupassa asiointi ei ole ollenkaan nopsa juttu täälläpäin maailmaa. Mutta ei täällä mikään muukaan asia vaikuta olevan kovin kiireinen. Paitsi liikenne, mutta se on ihan oma juttunsa.

 Myös ravintoloissa on panostettu henkilökuntaan, jota kuljeksii paikalla runsaasti. Jokaisella vaikuttaisi olevan oma tehtävänsä. Kävimme kahvilla paikallisessa konditorian tapaisessa paikassa. Yksi tarjoilija otti tilauksen vastaan. Yksi henkilö näytti laittavan tilausta tiskin takana tarjottimelle. Tiskin taakse tuotteet toimitettiin keittiöstä, jossa lienee henkilökuntaa lisää. Yhdelle henkilölle vietiin tilauksesta laskutustiedot, hän istui kassan takana. Sitten oli vielä henkilökuntaa siivoamassa lattioita ja pöytiä. Täytyy kyllä sanoa, ettei täällä ole koskaan tarvinnut ravintolassa odottaa tilauksen saapumista kovin kauan. Ja, suurin osa tarjoilijoista on miehiä. Naisiakin on ravintoloissa töissä, mutta huomattavasti enemmän miehiä seisoksii ympäri ravintolaa. Eikä syöminen maksa ravintolassa täällä yhtään enempää kuin Suomessakaan, ehkä jopa hieman edullisempaa voi olla. Kaksi ihmistä syö hyvän ja ison pihvin lisukkeilla, viinillä ja jälkkärikahvilla noin 80 eurolla. Löytyy täältä tosi kalliitakin paikkoja. Niissä emme ole juurikaan käyneet, jostain syystä.

 Nyt on tuo valokuvaaminen minulta jäänyt lähes kokonaan. Yritän siihen panostaa jatkossa hieman enemmän, jäisi jotain itsellekin muistoksi. Muutakin, kun nämä omat höpinät. Ehkä pitää vielä panostaa myös portugalin kieliopintoihin. Josko jonain päivänä jäisi jotain minun päähän, edes hitunen. Eihän laho puukaan ole täysin menetetty, siihen voi kasvaa hienoja sieniä ja sammalta. Miksei lahoon päähänkin voi jotain tarttua? Enkä nyt ajatellut hilsettä tai täitä, vaikka ötököillä tämä juttu alkoikin.