Joulun odotus aloitettiin ajoissa kauppakeskuksissa. |
Olen tähän asti boikotoinut riolaisia vaatekauppoja.
Oikeastaan vaatteita myyvät kaupat ovat täällä boutique-liikkeitä, jos nyt
ymmärrän boutiquen merkityksen oikein. Joka tapauksessa, täällä on valtavasti
erilaisiin asusteisiin ja vaatteisiin erikoistuneita myymälöitä. Myyjättäret
näissä liikkeissä ovat niin hienosti pukeutuneita ja viimeisen päälle
meikattuja, että tällainen keskiverto suomalaistantta on mieluusti kiertänyt
liikkeet kaukaa. On suoraan sanottuna tullut sellainen olo, ettei kehtaa mennä
sisälle, kun liikkeet vaikuttavat ulospäin niin upeilta. Eikä niissä
yleensäkään näy muita ihmisiä kuin myyjättäret, joten olen päätellyt, että
hinnatkin ovat sen mukaiset.
Vaatekauppaboikottini loppui kolmisen viikkoa sitten.
Tarvitsin täyspitkän mekon itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin, joihin meidät
oli kutsuttu. Kaapistani löytyi yksi trikoomekko, jonka arvelin epäsopivaksi
siihen tilaisuuteen. Rohkaisin itseni ja lähdin ensimmäiselle
ostoskierrokselle. Ostoskatu on lähes samaa suoraa jatkuen Leblonista Copacabanaan,
noin kymmenen kilometriä. Sen varrella ovat kaikki liikkeet ja muutama
ostoskeskus. Kolusin varmaan neljäkymmentä
vaatekauppaa ja huomasin olleeni ennakkoluuloinen. Myyjättäret olivat erittäin
ystävällisiä, ja heitä riitti aina useampikin minua palvelemaan. Yhteistä
kieltä ei vieläkään löytynyt, mutta elekielellä pärjäsimme oikein hyvin.
Suomalaiset ovat aina olleet tarkkoja yksityisyydestään.
Täällä sellaista ei tunneta ainakaan vaatekaupoissa. Henkilökuntaa pistäytyy
sovituskopissa useita kertoja tarkastamassa, miten vaate sopii. Ja jos ei sovi,
toinen tuo heti kohta uuden asun kokeiltavaksi. Monta myyjää käy arvioimassa vaatteen
pukevuutta ja asiakasta pyydetään tulemaan sovitettavan asun kanssa näytille
kauppaan. Kaupassa voi olla toki muitakin asiakkaita, jotka kernaasti antavat
mielipiteensä asusta. Hmm. Alkuun tämä tuntui melko hämmentävälle, mutta jo
viidennessä kaupassa siihen tottui.
Sitten toisella ostoskierroksella ei tuntunut enää miltään, kun
sovittelin kauppakeskuksen muotiliikkeessä mekkoa ja asiakkaat arvioivat sen
hienoksi. Pakkohan se oli ostaa. Raja meni sitten siinä, että
rintaliivikaupassa en tullut sovituskopista ulos. Myyjä kyllä tuli koppiin
sisään ja neuvoi, miten ne liivit puetaan päälle. Ei uskonut, että vielä tähän ikään
mennessä itse osaisin.
Palvelu on nopeaa ja ystävällistä, asiakas on täällä
prinsessa. Luulen, että miehetkin saavat olla kunkkuja omissa kaupoissaan.
Miestenvaateliikkeet eivät ole olleet tutkimukseni kohteita, vielä, joten en ole ihan varma. Olen maininnut aikaisemminkin, että kaupoissa
on runsaasti henkilökuntaa asiakasta passaamassa. Onhan se hienoa, ja ainakin
vaatekaupoissa tuntui olevan asiantuntevia myyjiä. Pienet korjauksetkin
onnistuvat saman tien, liikkeiden yhteydessä on yleensä ompelupalvelu.
Ostoskierroksieni saldo olikin sitten kaksi mekkoa, yhdet kengät, yksi laukku
ja vähän hepeniä ja koristuksia ylle ja alle. Loppuhuipennus tapahtui sitten,
kun Visakorttini lakkasi toimimasta. En ollut lainkaan muistanut sellaista
juttua kuin luottoraja. Kaikenlaista sitä on keksittykin ihmisen harmiksi.
Nyttemmin olen korjannut tilanteen, ja korttini toimii taas.
Kerron vielä, kuinka ruokakaupassa käynnistäkin on tullut
ilo. Opettelin käyttämään kotiinkuljetuspalvelua. Minä menen kauppaan ja kerään
ostokset kärryyn ja maksan ne kassalle. Näytän kassalla kaupasta saamaani
avaimenperää, jonka tietoihin on tallennettu osoitteemme ja nimeni. Lisäksi sillä saa alennuksia, kuten plussakortilla Suomessa. Sitten
kassa yleensä jo kysyykin ”entrega?”, joka tarkoittaa kotiinkuljetusta. Minä
vain nyökyttelen, ja sanon ehkä sim, sim. Sitten kassa kiljaisee kovalla
äänellä jonnekin kaupan ulko-ovien suuntaan
”entrega!” Hetkessä pörähtää paikalle pari avustavaa henkilöä ja pakkaa
ostokseni sievästi kylmälaukkuihin ja laatikoihin. Kauppalaskuun lisätään noin
3 euroa vastaava summa. Noin tunnin – kahden kuluttua ystävällinen
kuljetushenkilö onkin purkamassa ostoksiani keittiöni pöydälle. Cariocat, eli
alkuperäiset riolaiset tekevät vielä jalostetumpaa tästä ostosten lajista.
Heillä on kotona odottamassa siivooja, tai joku muu palvelija, joka sitten purkaa
ostokset suoraan jääkaappiin ja komeroihin. Herrasväki voi sillä välin
humputella tärkeimmissä tehtävissä, kuten kampaajalla, hieronnassa tai
shoppailemassa lisää. On tässä suomitytöllä vielä opittavaa!
Kuvat ovat Rio Sul- shopping centeristä, joka on Botafogossa, Copacabanan jälkeen kartalla. Suosikkini ostoskeskuksista, siellä on kohtuuhintaista ja hyvät valikoimat.
Tässä vasta ostoksille lähdössä!