Ostoksilla, taas!

Joulun odotus aloitettiin ajoissa kauppakeskuksissa.

Olen tähän asti boikotoinut riolaisia vaatekauppoja. Oikeastaan vaatteita myyvät kaupat ovat täällä boutique-liikkeitä, jos nyt ymmärrän boutiquen merkityksen oikein. Joka tapauksessa, täällä on valtavasti erilaisiin asusteisiin ja vaatteisiin erikoistuneita myymälöitä. Myyjättäret näissä liikkeissä ovat niin hienosti pukeutuneita ja viimeisen päälle meikattuja, että tällainen keskiverto suomalaistantta on mieluusti kiertänyt liikkeet kaukaa. On suoraan sanottuna tullut sellainen olo, ettei kehtaa mennä sisälle, kun liikkeet vaikuttavat ulospäin niin upeilta. Eikä niissä yleensäkään näy muita ihmisiä kuin myyjättäret, joten olen päätellyt, että hinnatkin ovat sen mukaiset.

Vaatekauppaboikottini loppui kolmisen viikkoa sitten. Tarvitsin täyspitkän mekon itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin, joihin meidät oli kutsuttu. Kaapistani löytyi yksi trikoomekko, jonka arvelin epäsopivaksi siihen tilaisuuteen. Rohkaisin itseni ja lähdin ensimmäiselle ostoskierrokselle. Ostoskatu on lähes samaa suoraa jatkuen Leblonista Copacabanaan, noin kymmenen kilometriä. Sen varrella ovat kaikki liikkeet ja muutama ostoskeskus.  Kolusin varmaan neljäkymmentä vaatekauppaa ja huomasin olleeni ennakkoluuloinen. Myyjättäret olivat erittäin ystävällisiä, ja heitä riitti aina useampikin minua palvelemaan. Yhteistä kieltä ei vieläkään löytynyt, mutta elekielellä pärjäsimme oikein hyvin.

Suomalaiset ovat aina olleet tarkkoja yksityisyydestään. Täällä sellaista ei tunneta ainakaan vaatekaupoissa. Henkilökuntaa pistäytyy sovituskopissa useita kertoja tarkastamassa, miten vaate sopii. Ja jos ei sovi, toinen tuo heti kohta uuden asun kokeiltavaksi. Monta myyjää käy arvioimassa vaatteen pukevuutta ja asiakasta pyydetään tulemaan sovitettavan asun kanssa näytille kauppaan. Kaupassa voi olla toki muitakin asiakkaita, jotka kernaasti antavat mielipiteensä asusta. Hmm. Alkuun tämä tuntui melko hämmentävälle, mutta jo viidennessä kaupassa siihen tottui.  Sitten toisella ostoskierroksella ei tuntunut enää miltään, kun sovittelin kauppakeskuksen muotiliikkeessä mekkoa ja asiakkaat arvioivat sen hienoksi. Pakkohan se oli ostaa. Raja meni sitten siinä, että rintaliivikaupassa en tullut sovituskopista ulos. Myyjä kyllä tuli koppiin sisään ja neuvoi, miten ne liivit puetaan päälle. Ei uskonut, että vielä tähän ikään mennessä itse osaisin.

Palvelu on nopeaa ja ystävällistä, asiakas on täällä prinsessa. Luulen, että miehetkin saavat olla kunkkuja omissa kaupoissaan. Miestenvaateliikkeet eivät ole olleet tutkimukseni kohteita, vielä, joten en ole ihan varma.  Olen maininnut aikaisemminkin, että kaupoissa on runsaasti henkilökuntaa asiakasta passaamassa. Onhan se hienoa, ja ainakin vaatekaupoissa tuntui olevan asiantuntevia myyjiä. Pienet korjauksetkin onnistuvat saman tien, liikkeiden yhteydessä on yleensä ompelupalvelu. Ostoskierroksieni saldo olikin sitten kaksi mekkoa, yhdet kengät, yksi laukku ja vähän hepeniä ja koristuksia ylle ja alle. Loppuhuipennus tapahtui sitten, kun Visakorttini lakkasi toimimasta. En ollut lainkaan muistanut sellaista juttua kuin luottoraja. Kaikenlaista sitä on keksittykin ihmisen harmiksi. Nyttemmin olen korjannut tilanteen, ja korttini toimii taas.

Kerron vielä, kuinka ruokakaupassa käynnistäkin on tullut ilo. Opettelin käyttämään kotiinkuljetuspalvelua. Minä menen kauppaan ja kerään ostokset kärryyn ja maksan ne kassalle. Näytän kassalla kaupasta saamaani avaimenperää, jonka tietoihin on tallennettu osoitteemme ja nimeni. Lisäksi sillä saa alennuksia, kuten plussakortilla Suomessa. Sitten kassa yleensä jo kysyykin ”entrega?”, joka tarkoittaa kotiinkuljetusta. Minä vain nyökyttelen, ja sanon ehkä sim, sim. Sitten kassa kiljaisee kovalla äänellä jonnekin kaupan ulko-ovien suuntaan  ”entrega!” Hetkessä pörähtää paikalle pari avustavaa henkilöä ja pakkaa ostokseni sievästi kylmälaukkuihin ja laatikoihin. Kauppalaskuun lisätään noin 3 euroa vastaava summa. Noin tunnin – kahden kuluttua ystävällinen kuljetushenkilö onkin purkamassa ostoksiani keittiöni pöydälle. Cariocat, eli alkuperäiset riolaiset tekevät vielä jalostetumpaa tästä ostosten lajista. Heillä on kotona odottamassa siivooja, tai joku muu palvelija, joka sitten purkaa ostokset suoraan jääkaappiin ja komeroihin. Herrasväki voi sillä välin humputella tärkeimmissä tehtävissä, kuten kampaajalla, hieronnassa tai shoppailemassa lisää. On tässä suomitytöllä vielä opittavaa!

Kuvat ovat Rio Sul- shopping centeristä, joka on Botafogossa, Copacabanan jälkeen kartalla. Suosikkini ostoskeskuksista, siellä on kohtuuhintaista ja hyvät valikoimat.

Tässä vasta ostoksille lähdössä!